Kulta, mä laulan sulle laulun

Olin luokassa, kun taakseni istui Valopilkun kaveri. Hän alkoi puhumaan minulle joten käännyin ympäri. Jonkin aikaa puhuttua seuraavan tunnin asoista, joku käänsikin naamani takaisin liitutaulua päin, ja edessäni olivat kasvot, joiden omaistaja koetti niitä peitellä minun penaalillani. Hän otti jotain lattialta, ja nousi taas ylös ja näytti kasvonsa. Valopilkkuhan se oli, ja hän piti kädessään sähkökitaraa.
Hän alkoi laulamaan englanniksi, ja soittikin vielä säestykseksi.
Laulu oli tutun tuntuinen rokki kappale, joka keroti jostakin tytöstä. Enempää en sanoista kuullut, silä olin niin pakahtua onnesta.

Sitten perkele heräsin ja olin myöhästyä bussista.

Soita nyt vaa niitä rumpujas!

Olin katsomassa konserttiä, jossa laulajana oli minun ikäiseni mustahiuksinen ja goottimaisesti pukeutunut tyttö. Muut bändin jäsenet olivat muutamaa vuotta vanhempia komeita poikia, varmaankin suurin syyni, miksi olin konserttia katsomassa.
Tapahtui kuitenkin outoja, sillä tyttö laitettiinkin niin kutsuttihin rumpuhin (esine, jota piti hakata ja esine jolla sitä hakattiin. Hullukaan ei ota selvää.).
Itse huomasinkin ottaneen tytön roolin ja siellä hakkasin rumpuja musiikin tahtiin, rikkoen siis koko rummun ideaa. Vieressä minua katsoi itse Ozzy Osbourne.

Viimeinen kerta kun menen nukkumaan katsottoani huonoa elokuvaa, juonut liian vähän teetä ja aloittanut taas teatterin. Oli oikein kiva herätä.