Hyvän ystäväni kanssa olimme siirtyneet opiskelemaan vaatteiden yhdistelyä kaukaiseen opistoon. Opinnot sujuivat hyvin, mutta ilmassa tunsi, kuinka minä ja ystäväni emme olleet tervetulleita muiden oppilaiden joukkoon.
Koulupäivä päättyi ja minä ja ystäväni jäimme koululle. Syystä sun toisesta häivyin hetkeksi pois paikalta, ja tullessani takaisin minua kohtasi epämiellyttävä ja ahdistava näky: vieras mies hukutti ystävääni lavuaarissa.
En paljoakaan aikaillut, vaan juoksin ystäväni luokse ja nostin hänet vedestä. Ruumis oli vielä lämmin, mutta en ollut varma muista elintoiminnoista. Ennen kuin pääsin hänen kuntoaan sen enempää tarkastelemaan, mies oli ottanut esiin vanhanaikaisen partaveitsen. Selkeästi hänellä oli mielessään leikata kurkku tai pari, ja hän lähestyikin minua ja käsissäni olevaa ystävääni uhkaavasti. Kun veitsi oli lyödä kohdettaan, laitoin käteni sen tielle. Nopeasti sormieni väliin tuli syvä haava, josta vuosi vuolaasti verta. En tosin kerrinnyt miettimään asiaa tai tuskastelemaan, olihan hyvän ystäväni henki kyseessä.
Mies luovutti ja ottikin taikakeinot käyttöön. Äänellän ja silmillään hän käski minun ja ystäväni pysyä paikallaan niin kuaan kunnes hän itse antaisi luvan. Jäimme siis rennon rauhallisina istumaan sohvalle. Mielessäni kuitenkin tahdoin liikkua ja lähteä, tai edes huutaa, mutten kyennyt. Onneksemme ohi kulki koulukaverini, joka sai keploteltua meidät kaikki ulos talosta.
