Kuin veitsellä leikaten

Hyvän ystäväni kanssa olimme siirtyneet opiskelemaan vaatteiden yhdistelyä kaukaiseen opistoon. Opinnot sujuivat hyvin, mutta ilmassa tunsi, kuinka minä ja ystäväni emme olleet tervetulleita muiden oppilaiden joukkoon.

Koulupäivä päättyi ja minä ja ystäväni jäimme koululle. Syystä sun toisesta häivyin hetkeksi pois paikalta, ja tullessani takaisin minua kohtasi epämiellyttävä ja ahdistava näky: vieras mies hukutti ystävääni lavuaarissa.

En paljoakaan aikaillut, vaan juoksin ystäväni luokse ja nostin hänet vedestä. Ruumis oli vielä lämmin, mutta en ollut varma muista elintoiminnoista. Ennen kuin pääsin hänen kuntoaan sen enempää tarkastelemaan, mies oli ottanut esiin vanhanaikaisen partaveitsen. Selkeästi hänellä oli mielessään leikata kurkku tai pari, ja hän lähestyikin minua ja käsissäni olevaa ystävääni uhkaavasti. Kun veitsi oli lyödä kohdettaan, laitoin käteni sen tielle. Nopeasti sormieni väliin tuli syvä haava, josta vuosi vuolaasti verta. En tosin kerrinnyt miettimään asiaa tai tuskastelemaan, olihan hyvän ystäväni henki kyseessä.

Mies luovutti ja ottikin taikakeinot käyttöön. Äänellän ja silmillään hän käski minun ja ystäväni pysyä paikallaan niin kuaan kunnes hän itse antaisi luvan. Jäimme siis rennon rauhallisina istumaan sohvalle. Mielessäni kuitenkin tahdoin liikkua ja lähteä, tai edes huutaa, mutten kyennyt. Onneksemme ohi kulki koulukaverini, joka sai keploteltua meidät kaikki ulos talosta.

Myrsky nousee

Olin huoneessani kun tornado iski kotiimme. Se repi edessäni olevia seiniä ja olin kauhuissani.
Äitini tuli selkäni taakse ja kertoi että meidän pitää vetäytyä saunaan. Näin yhden kissoistamme ja kysyin otetaanko ne mukaan, kun äitini vain tokaisi, että kyllä ne pärjäävät.
Haikeasti jätin kissamme ulos ja menimme saunaan, tai tarkemmin suihkutiloihin, jossa oli patjoja, peittoja tyynyjä, luettavaa ja tietenkin loput perheenjäsenet. Jostain kumman syystä huoneessa oli hyvin pimeää.

Siellä me sitten perheen kanssa jännitimme tornadoa, kunnes heräsin.

Hani, hankin sulle converset.

OstinValopilkulle (kts. Häkkilintu-blogista lisä informaatiota) 27 euroa maksavat Converset.
Annoin ne hänelle, ja hän kiitteli minua ja alkoi puhua kanssani. Sitten hän katseli hiukan muualle ja sitten kysyi voisinko tulla joskus kahville tai vastaavaa. Suostuin saman tien, ja juoksin pois.

Pitäisiköhän lähteä kauppaan?

Toinen tähti oikealta.

Kävelin kohti kaupunkia keskellä yötä, kun katsoin tähtiin j näin yhden hyvin ison, mutta himmeän tähden. Tajisun että se olisi Mikämikä-maa, ja lähdin uoksuun. Hyppäsin ja huomasin liitäväni kohti tähteä. Sain kuitenkin pian huomata ettei tähden löytäminen olisi helppoa.
Ohitseni meni monia tähtejä, meteoriitteja ja planeettoja. Kun pääsin perille siellä oli kaksi tähteä vierekkäin, ja minä onnistuin eksymään siihen väärän.

Siellä oli pelkkää kiveä ja omituisia kummajaisia. He muuttivat minut erillaisiksi örkeiksi, ja haukkuivat ihmishahmoani. Tätä jatkui kunnes pääsin pomppimaan pakoon ja muutuin omaan ihmismuotooni. Näin kojun, jossa myytiin jotain omituista, mutta hyvän näköistä juotavaa. Sitä oli sponsoroinut erillaiset makeisyhtiöt. En kuitenkaan ostanut mitään. Lähdin pois, ja minua vastaan tuli nainen, jolla oli vaaleat hiukset ja hän haastoi minut kisaan, minkä palkintona oli lisää nopeutta. Kisä käytiin siinä kioskissa jossa olin äsken käynyt ihailemassa juomia. Tehtävänä oli ratkoa matematiikanlaskuja ja minä päihtin sen naisen jokaisella kierroksella helposti.
Jokainen kierros maksoi jonkin verran, ja huomasi rahojeni loppuneen viimeisellä kierroksella. Myyjä kuitenkin antoi minun vielä pelata. Viimeiselleä kierroksella laskut keksittiin itse, ja ne kuului ratkaista mahdollisimman nopeasti. Viidestä tehtävästä ratkaisin kolme, mutta nainen ei saanut mitään aikaiseksi. Voitin siis kaiken nopeuden. Kuulin myös puhetta myyjältä Valitusta.
En kuitenkaan jäänyt ihmettelemään sen enmpää, vaan menin ulos siitä maaailmasta, siihen tähteen johon minun piti alunperin mennä.

Pettymyksekseni se osoittautui aivan toisenlaiseksi maaksi. Siellä järjestettiin lentoja eri maailmoihin ja Universumeihin. Siellä oli hyvin ruuhkaista ja eräs luokkatoverinikin oli siellä. Tahdoin ostaa kirjeen jonka voisin postitta äidilleni, mutta se oli liian kallis. Kirjeet olivat suomenkarttoja, ja tämä kirje malli mihin minulla ei ollut varaa, näytti olevan uusi ja tarkka. Harmissani menn kertomaan luokkatoverilleni asiasta ja hän neuvoi koettamaan viereisestä kojusta. Siellä oli myyjänä vanha mies, ja hän tarjosi minulle hyvin vanhaa mallia suomenkartasta. Se oli kokonaan sininen, ja suomi oli selkeästi erillainen nykyisestä. Aloin kirjoittamaan viestiä äidilleni, ja aloin itkemään, sillä pelkäsin etten näe perhettäni enää ikinä.

Äiti, minulla ei ole mitään hätää.

Enempää en saanut kirjoitettua kun heräsin ja huomasin itkeneeni oikeasti. Nukahdin kuitenkin taas nopeasti.

Olin pikkusiskoni kanssa altaassa delfiinin kanssa. Minua pelotti, sillä vesi oli hyvin sumeaa. Pystyin kuitenkin hengittämään helposti vedenalla. Näin pohjassa halkeaman, ja siellä oli ilmaa, puhtaampaa vettä ja lapsia. Päätimme pelastaa lapset ja delfiini (nimeltään Delfinous) vei meidät ilmakuplaan. Lapset olivat ihmeissään, eivätkä aluksi tahtoneet tulla mukaan, mutta huijasimme heidät pintaan. Menimme pian itse perässä ja uimme pintaan. Päädyimme perheeni kanssa aivan toisenlaiseen maailmaan. Se vaikutti aluksi pelkältä, hoitamatta jätetyltä metsältä. pian kuitenkin huomasimme että jossain oli ennen kukoistavavia eläinten muotoisia pensaita ja elektroniikkaa, kuten rullaportaita. Ihmettelimme tätä yllättävn kaunista näkyä ja lähdimme eteenpäin. Näimme kerrostaloja, ja mie stulija huusi että olemme piruja, pahoja ja niin edellen, eikä meillä olisi hänen monistuspajaansa. Jätime hänet huomioimatta ja löysimme talon jonne ehdottomasti halusimme päästä sisään. talon edessä oli paljon pkkupoikia, joten lähetin pikkuveljeni avaamaan oven. Hän ei kuitenkaan päässy sisään, ja minä ja pikkusiskoni menimme hänen kanssaan avaamaan ovea. Oven avasi kiinalaisennäköinen, silmälasipäinen nuori tyttö. Hän päästi meidät sisään ja siirryimme keittiöön. Siellä aloimme tutkia saamiamme vihkosia, joissa luki erillaisia tektejä. Äitini vihkossa luki Agentti 678, naisagentti. Siskollani luki suurinpiirtein samaa, ja kun intoa täynnä katsoin omaa vihkostani, siinä luki kaikkea turhaa. Minulla oli kuitenkin lokikirja, johon olin kirjanut seikkailuistani muistiinpanoja.

Sitten minä heräsin.

Jätä ovi vaan auki, ei kukaan sinne eksy.

Olin perheeni kanssa autossa matkalla kauppaan. Isäni ajoi autoa pelkääjänpaikalta, ja rattikin oli vaihtanut paikkaa.
Pysähdyimme ja isä poistui autosta ensin, jätti avaimet virtalukkoon ja oven auki. Muut lähtivät kohti kauppaa, mutta minä jäin katselemaan kuinka yllättäen väkijoukosta tunki ilmeisesti hiukan humalainen mies koiransa kanssa. Hän laittoi koiransa avonaisesta autonovesta sisään pelkääjänpaikalle ja istui itse ratin taakse. Sulkiessaan ovea minä juoksin eteen ja pidin kaikilla voimilla ovea auki. Kerroin herralle ystävällisesti ettei tämä ole hänen autonsa ja hänen kuuluisi poistua saman tien. Mies kuitenkin väitti kivenkovaa että tämä oli hänen autonsa ja minä väitin vastaan ja parhaani mukaan koetin kutsua perhettäni paikalle.
Kun äitini viimein saapui, mies riuhtaisi oven kiinni ja lähti ajamaan.
Äitini koetti parhaansa mukaan lukita autoa, sillä se olisi ehkäpä pysäyttänyt sen, mutta kun auto oli jo liikkeessä, sitä ei voinut pysäyttää. Harmittelimme hiukan ja lähdimme kauppaan.

Muurit ja sen linnut

Olin kävelemässä äitini ja mummini kanssa ihmismassasta täynnä olevassa matkailukohteessa. Se oli suuri aukio, joka oli ympäröity läpipääsemättömillä, korkeilla tiilimureilla. Vaikka koko tila oli oikeastaan ahdistava, en tuntenut minkäänlaista ahdistelua. Paikka oli lämmin ja tuuli puhalsi.
Kävellessäni näin muurissa kohdan, josta oli kadonnut muutama tiili. Mitä näille tiilille oli tapahtunut, sitä en tiedä, enkä välittänyt, vaan katselin lintua joka oli päättänyt tehdä sinne pieneen koloon pesän. Isompi lintu oli päättänyt tehdä pesän sen alapuolelle ja pieni lintu rääkyi hädissään. Iso lintu ei ollut tullut kuitenkaan hätistämään pienempää lintua, vaan oli vain nähnyt hyvän pesä paikan sen alapuolella. Pikkulintu ei tätä kuitenkaan tajunnut missään vaiheessa. Keskustelin äitini kanssa kuinka se johtuu pienen linnun reviiri vietistä.
Kävelimme pois päin, takaisin ihmismassoihin.

Minut naitettakoon kissoille

Onnistuin muuttamaan isoäitini luota merenrannalle pieneen mökkiin joka oli oikein korea ulkopuolelta, ja muodoltaan muistutti tiipiitä. Minulla oli kaksi naapuria joilla oli hienot koreat ja isot mökit ja he tulivat puhumaan miulle yhtenään. Kun olin menossa mökkii sisälle alkoi satamaan. Menin sisälle ja huomasin että en edes mahtuisi sinne nukumaan ja siellä oli hyvin kylmä.

Kuitenkin huomenna pukeuduin hyvin hienoon mätsäävään asuun, jossa minulla oli valkoinen liivi kaksi eri punaisen sävyitsä paitaa alla ja valkoinen takki. Paidat olivat pitkiä, ja minulla oli vielä valkoiset caprit ja avokkaat. Hiuksenikin olin laittanut oikein hienoiksi. Olin huolissani, että kerkeänkö ollenkaan bussilla kouluun, sillä kello oli jo melkein kahdeksan. Lisäksi en tiennyt missä bussiasema oli.

Havahduin kuitenkin bussissa, kun joku huusi kuskille "Voisitteko jättää meidät tähän kun olemme muutenkin ajoissa?" Tämä henkilö joka itseasiassa huusi on luokkatoverii valveilla ollessani.
Kuski naureskeli hänen sanomisilleen ja pysäytti auton. Menimme ulos ja huomasin olevani aivan erillaisessa kaupungissa. Keskustelin bussissa oleiden kanssa vähän aikaa, onko tämä kaupungin osa tuttua vai ei.

Kun lähdin kävelemään kohti koulua vavahduin isossa rakennuksessa, missä oli useita ystäviäni ja yksi iso jättimäinen kissa ja sen palvelijat. Tämä iso kissa oli Kissojen Kuningas ja tahtoi löytää vaimon ihmisten joukosta. Hän oli kaapannut meidät kaikki, eikä tohtinut päästää ketään pois ennen kuin vaimo olisi löytynyt. Jokainen tyttö kuullusteltiin. Heidät laitettiin pöydän taakse istumaan ja heitä kohti osoitettiin taskulampuilla. Minua edeltävä tyttö oli turhan jännittynyt eikä näin ollen kelvannut Kissa Kuninkaalle ja joten minä joudouin koetukseen.

Kun istuin tuolille, vaatteeni olivat vaihtuneet ja puin kunnon glitteri asua, mitä show tytöt pitivät elokuvassa nimeltä Chicago. Kun valot osoitettiin minua kohti aloin puhua.
"Voisitteko ottaa nuo valot pois, ne häikäisevät silmiäni.." kissat tekivät työtä käskettyä, mutts minä muutinkin mieltäni.
"Ei! Laittakaa ne sittenkin takaisin. On kiva tuntea olevansa parrasvaloissa." Sitten nousin tuolilta ja aloin laulaa Chicago elokuvasta tuttua laulua All That Jazz. Tansin myös ja ylöise lauloi mukana. Musiikkikin oli jostain taustalle ilmestynyt.
Kun olin lopettanut Kisa Kuningas oli tehnyt päätöksensä ja käski minun nukkua hänen vieressään. Meillä oli onneksi erilliset peitot ja muut kaaapatut olivat eristetty korokkeella miun oikealla puolella. Joku tarjosi sieltä kättään tuekseni (ja josatin kumman syystä päättelin ttä se oli pojan käsi) ja minä tartuin siihen. Kissa Kuningas kuitenkin huomasi sen ja irrotti kätemme ja otti minun vasemman käteni.

Sitten heräsin.

Raitis? Not in my dreams.

Olin vanhempieni kanssa ravintolassa ja he tilasivat useita erilaisia drinkkejä. Niiden värit vaihtelivat sateenkaaren väreissä. Sain äidiltäni luvan maistaa jokaista ja ne maistuivat makealta sokerilitkulta, toisinsanoen Spritilta. Aloi hiukan tuntea itsessäni hilpeyttä kun olin maistanut noin kymmentä erillaista drinkkiä. Vanhempani ystävät olivat minusta huolissaan, ja kysyivät että onko tämä nyt ihan turvallista. Äitini kommentoi siihen jotain, mutta minä jätin sen huomioimatta, sillä keskityin maistamaan uusia drinkkejä joita oli tuotu pöytiin.
Lopujen lopuksi kaikki musteni ja minä heräsin.

Elefanttimarssi

Menin koululiikuntaryhmäni kanssa rakennukseen, jossa ei ollut yhtikäs mitään. Tyhjä talo missä vain kokoonnuimme, ja poistuimme ratikkaan. Sanoin tulevani vain vähän matkaa ratikassa, sillä minulla oli pyörä mukana. Ratikka tulikin pian ja se meni vähän matkaa eteenpäin tehdäkseen käännöksen takaisin missä hyppäsin pois. Pyöräni oli keskellä metsää, mutta en halunnut mennä sillä vielä, vaan hyppäsin taas kerran samaan ratikkaan. Eräs poika tuli kysymään minulta meneekö ratikka eteenpäin vai taaksepäin, mutta juuri kun aioin sanoa pojalle että hän saisi luvan häipyä lähettyviltäni, ratikka lähti. Ei eteen eikä taaksepäin, vaan sivuttain mäkeä alas, mutta se kuitenkin nousi ylös, vieden kaikki luokkatoverini mennessään. Sanoin pojalle että saa luvan syyttää itseään kun ei mennyt ratikkaan, ja jätin hänet oman onnensa nojaan.

Lähdin taas kerran hakemaan pyörääni, mutta matkalla eksyin hotelliin. Siellä kyselin erinäisiä kysymyksiä ja niihin vastasi minulle hanakasti eräs kääpiö, joka tuntui omistavan hotellin. En saanut hänen vastauksista loppujen lopuksi selvää, joten hotellille kokoontunut ryhmä joutui kertomaan minulle, mitä sanottavaa hotellin omistajalla oli.

Jostain kumman syystä vuokrasin norsun syntymäpäiväkutsuilleni ja lähdin kiertämään kaupunkia siskoni kanssa. Kansalaiset olivat kauhuissaan norsusta, mutta minä ja siskoni vain naureskelimme.

Teetä oudoista paketeista

Olin jouluostoksilla perheeni kanssa suuressa tavaratalossa. Siellä oli aika ruuhkaista ja koetin parhaani pysyä pikkusikoni kanssa vanhempiemme perässä. Näimme kuitenkin jotain paljon mielenkiintoisempaa, nimittäin Joulutee Setin, missä tee oli paketoitu oikein isoon ja kirjavaan pakettiin. Kävi ilmi että siinä oli erilaisia taiteltuja kulmia, jaa niitä painelemalla ja siirtelemällä, sai teepaketista vaikkapa koiran muotoisen.
Menin loppujen lopuksi kotiini ja pikkusisko lähetti myöhemmin tee paketin minulle, laamaksi muotoiltuna.

Kuten minut tuntevat ihmiset jo tietävät, olen tee addikti ja herättyäni mieleeni tuli vain se, että minkä takia en juonut sitä teetä.

Tervetuloa lennolle kohti Disasteriä.

Olin menossa ties minne lentokoneella. Se oli noussut jo ilmaan ja minä keskustelin muutaman ihmisen kanssa, luultavasti perheenjäsenteni kanssa. Lentokone oli hyvin tilava, ikkunoista näkyi kuinka koomisen näköiset pilvet menivät ohi.

Yli innokas stuertti, vanhahko mies, tuli jostain ja näytti mistä löytyy varauloskäynnit ja kuinka turvavöitä käytettään. Jostain kumman syystä minä en kuitenkaan käyttänyt matkan aikana ollenkaan turvavöitä, vaan ajattelin kuinka turhauttavaa se oli. Stuertilla oli apunaan muutama lentoemäntä, mutta he olivat aina miehen tiellä. Stuertti hätyytti heidät pois ja alkoi puhua kuinka Porin Päivän kunniaksi (joka on itse asiassa oikeasti tänään) hän oli valmistanut meille matkustajille erikoisohjelmaa. Muistan taputtaneeni hänelle ja kääntyneeni kohti kaveriani keskustelemaan Kingdom Hearts korteista, joista myytiin Pokemon makeistuotteiden kanssa minun edessäni. Jätin kortit kuitenkin ostamatta, sillä minulla oli kotona tarpeeksi. Kaverini närkästyi.

Samalla stuertti oli mennyt minun toiselle puolelle, raha-automaatin luokse, missä hän keskusteli pojan kanssa, joka oli itse asiassa Roxas Kingdom Hearts 2:sta. Mies oli adoptoinut hänet jostain kumman syytä. Tässä vaiheessa minä otin Roxasin roolin, ja protestoin ’isälleni’ siitä kuinka tahtoisin itse päättää omista asioistani. Mies kuitenkin sanoi, ettei antaisi minun päättää itse, ellen hankkiutuisi eroon siitä ällöttävästä punahiuksisesta ystävästäni. Tämä samainen ystävä oli Axel samasta pelistä kuin Roxaskin. Protestoin, mutta en voinut mitään. Lentokoneeseen tuli laaja aukio, joka muistutti Twilight Townin aukiota jossa pidettiin Struggle turnaus, ja Axel hahmo tavattiin ensimmäisen kerran. Otin keybladeni (Oathkeeper ja Oblivion) ja huomasin että ne olivat todella kevyitä. Eteeni ilmestyi seinä johon painoin keybladeni ja niistä jäi palojäljet X:n muotoon. Näin Axelin, joka oli valmiina taitelemaan, huusin häntä ja hän siirtyi seinän eteen leijumalla. Juoksin häntä kohti, laitoin aseeni eteeni X:n muotoon, ja kun pääsin tarpeeksi lähelle vedin ne taakse, sivaltaen Axelia. Sitten sivalsin vielä kaksi kertaa oikean käden keybladella. Seinä katosi ja Axel haihtui ilmaan.

Ja niin minä heräsin.

Ne ihmiset jotka eivät tiedä Kingdom Hearts videopeli sarjasta: Pelissä käytetään aseena keybladea, yli isoa avainta, jota voi käyttää vain vahvasydämmiset 'valitut'. Pelissä Axel ja Roxas ovat parhaimpia ystäviä, mutta kohtalo kuitenkin erottaa heidät. Heidän kohtalonsa on mitä koskettavin.