Älkää viekö mun videopelejä!

Olin modernin kaltaisessa koulussa, jossa minulla oli oma huone. Säilytin siellä kaikkia videopelejäni nätissä rivissä. Kun poistuin tunnille, valitettavasti unohdin lukita oven.

Sattumalta pienempi koululaisryhmä oli vierailemassa, ja eksyivätpä minun huoneeseeni Kun palasin vatsaan käveli paljon lapsia videopelien kanssa. Kun menin huoneeseeni tajusin että pelit olivat kaikki minun. Juoksin itkien ulos ja aloin kaappaamaan ohikulkevilta lapsilta takaisin videopelejä. En kuitenkaan millään saanut kasaan kaikkia, joten menin valittamaan rehtorille (sama rehtori valveillakin ollessa)ja käskin hänen kuuluttaa, että pelit on palautettava. Menin ulos ja tipuinkin yllättäen alas.

Minut osti vastaan jokin lankun tapainen ja kun katsoin alas näin vain pimeää. Parhaani mukaan ryömin tukevammalle alustalle, missä vastassa oli vanha tietotekniikan opettajani, joka pakotti minut pelaamaan Crash Bandicoottia.

Ja sitten heräsin.

Myrsky nousee

Olin huoneessani kun tornado iski kotiimme. Se repi edessäni olevia seiniä ja olin kauhuissani.
Äitini tuli selkäni taakse ja kertoi että meidän pitää vetäytyä saunaan. Näin yhden kissoistamme ja kysyin otetaanko ne mukaan, kun äitini vain tokaisi, että kyllä ne pärjäävät.
Haikeasti jätin kissamme ulos ja menimme saunaan, tai tarkemmin suihkutiloihin, jossa oli patjoja, peittoja tyynyjä, luettavaa ja tietenkin loput perheenjäsenet. Jostain kumman syystä huoneessa oli hyvin pimeää.

Siellä me sitten perheen kanssa jännitimme tornadoa, kunnes heräsin.

Kissamuori.

Talutin vanhan naisen kissoja jonkin aikaa pihalla, ja toin ne takaisin emännän luokse sisälle. Emäntä oli vanha muori, todellinen noita akka, jonka silmät olivat turhan suuret.
Huone pimeni hetkeksi ja jossakin välähti, että näin väläyksen tuolin nojapuista.
Nainen laittoi kätensä nojatuolille ja kutsui minut lähemmäksi. Halusin kuulla mitä muorilla oli sanottavaa, joten astelin lähemmäksi.

Nainen nosti kätensä ja näytti karmeat naarmut nojapuissa. Ne näyttivät siltä kuin ne olisi tehnyt jättimäinen kissa. Nainen hymyili kierosti ja kysyi, ymmärsinkö minä mitä nämä naarmut tarkoittivat. Taustalla alkoi soida kauhumusiikkia, peitin suuni käsillä ja aloin kirkumaan.

Nainen tuijotti minua sekopäisesti ja aloin juoksemaan täysillä kohti ovea. Jalkani olivat tosin kankeat ja painavat, joten en päässyt juoksemaan lujaa. Naisen katse seurasi jokaista liikettäni.

Hengästyneenä avasin oven ja juoksin ulos.

Omituisin ja omalaatuisin painajainen vähään aikaan.

Mitä tapahtui mitaleille?

Olin Pekingin Olympialaisten uimakisoissa osallistujana. Kovan mittelön jälkeen pääsin onnekseni toiselle sijalle.
Haaveilin jo mielessän imitallista kaulalani, kun minulle ojennettiin mitätön pyyhe johon oli kirjailtu hopeamitallia muistutava kuvio.

Onnekseni heräsin koti Suomessa.