Viimeinkin muitakin numeorita kuin alle 4

Olin ruotsin tunnilla, kun meille jaeltiin kokeita takaisin. Sain kokeesta 9- ja juoksin ympäri uokkaa huutaen, että pääsin läpi.
Ah, mitä onnea.

Älkää viekö mun videopelejä!

Olin modernin kaltaisessa koulussa, jossa minulla oli oma huone. Säilytin siellä kaikkia videopelejäni nätissä rivissä. Kun poistuin tunnille, valitettavasti unohdin lukita oven.

Sattumalta pienempi koululaisryhmä oli vierailemassa, ja eksyivätpä minun huoneeseeni Kun palasin vatsaan käveli paljon lapsia videopelien kanssa. Kun menin huoneeseeni tajusin että pelit olivat kaikki minun. Juoksin itkien ulos ja aloin kaappaamaan ohikulkevilta lapsilta takaisin videopelejä. En kuitenkaan millään saanut kasaan kaikkia, joten menin valittamaan rehtorille (sama rehtori valveillakin ollessa)ja käskin hänen kuuluttaa, että pelit on palautettava. Menin ulos ja tipuinkin yllättäen alas.

Minut osti vastaan jokin lankun tapainen ja kun katsoin alas näin vain pimeää. Parhaani mukaan ryömin tukevammalle alustalle, missä vastassa oli vanha tietotekniikan opettajani, joka pakotti minut pelaamaan Crash Bandicoottia.

Ja sitten heräsin.

Minut naitettakoon kissoille

Onnistuin muuttamaan isoäitini luota merenrannalle pieneen mökkiin joka oli oikein korea ulkopuolelta, ja muodoltaan muistutti tiipiitä. Minulla oli kaksi naapuria joilla oli hienot koreat ja isot mökit ja he tulivat puhumaan miulle yhtenään. Kun olin menossa mökkii sisälle alkoi satamaan. Menin sisälle ja huomasin että en edes mahtuisi sinne nukumaan ja siellä oli hyvin kylmä.

Kuitenkin huomenna pukeuduin hyvin hienoon mätsäävään asuun, jossa minulla oli valkoinen liivi kaksi eri punaisen sävyitsä paitaa alla ja valkoinen takki. Paidat olivat pitkiä, ja minulla oli vielä valkoiset caprit ja avokkaat. Hiuksenikin olin laittanut oikein hienoiksi. Olin huolissani, että kerkeänkö ollenkaan bussilla kouluun, sillä kello oli jo melkein kahdeksan. Lisäksi en tiennyt missä bussiasema oli.

Havahduin kuitenkin bussissa, kun joku huusi kuskille "Voisitteko jättää meidät tähän kun olemme muutenkin ajoissa?" Tämä henkilö joka itseasiassa huusi on luokkatoverii valveilla ollessani.
Kuski naureskeli hänen sanomisilleen ja pysäytti auton. Menimme ulos ja huomasin olevani aivan erillaisessa kaupungissa. Keskustelin bussissa oleiden kanssa vähän aikaa, onko tämä kaupungin osa tuttua vai ei.

Kun lähdin kävelemään kohti koulua vavahduin isossa rakennuksessa, missä oli useita ystäviäni ja yksi iso jättimäinen kissa ja sen palvelijat. Tämä iso kissa oli Kissojen Kuningas ja tahtoi löytää vaimon ihmisten joukosta. Hän oli kaapannut meidät kaikki, eikä tohtinut päästää ketään pois ennen kuin vaimo olisi löytynyt. Jokainen tyttö kuullusteltiin. Heidät laitettiin pöydän taakse istumaan ja heitä kohti osoitettiin taskulampuilla. Minua edeltävä tyttö oli turhan jännittynyt eikä näin ollen kelvannut Kissa Kuninkaalle ja joten minä joudouin koetukseen.

Kun istuin tuolille, vaatteeni olivat vaihtuneet ja puin kunnon glitteri asua, mitä show tytöt pitivät elokuvassa nimeltä Chicago. Kun valot osoitettiin minua kohti aloin puhua.
"Voisitteko ottaa nuo valot pois, ne häikäisevät silmiäni.." kissat tekivät työtä käskettyä, mutts minä muutinkin mieltäni.
"Ei! Laittakaa ne sittenkin takaisin. On kiva tuntea olevansa parrasvaloissa." Sitten nousin tuolilta ja aloin laulaa Chicago elokuvasta tuttua laulua All That Jazz. Tansin myös ja ylöise lauloi mukana. Musiikkikin oli jostain taustalle ilmestynyt.
Kun olin lopettanut Kisa Kuningas oli tehnyt päätöksensä ja käski minun nukkua hänen vieressään. Meillä oli onneksi erilliset peitot ja muut kaaapatut olivat eristetty korokkeella miun oikealla puolella. Joku tarjosi sieltä kättään tuekseni (ja josatin kumman syystä päättelin ttä se oli pojan käsi) ja minä tartuin siihen. Kissa Kuningas kuitenkin huomasi sen ja irrotti kätemme ja otti minun vasemman käteni.

Sitten heräsin.

Elefanttimarssi

Menin koululiikuntaryhmäni kanssa rakennukseen, jossa ei ollut yhtikäs mitään. Tyhjä talo missä vain kokoonnuimme, ja poistuimme ratikkaan. Sanoin tulevani vain vähän matkaa ratikassa, sillä minulla oli pyörä mukana. Ratikka tulikin pian ja se meni vähän matkaa eteenpäin tehdäkseen käännöksen takaisin missä hyppäsin pois. Pyöräni oli keskellä metsää, mutta en halunnut mennä sillä vielä, vaan hyppäsin taas kerran samaan ratikkaan. Eräs poika tuli kysymään minulta meneekö ratikka eteenpäin vai taaksepäin, mutta juuri kun aioin sanoa pojalle että hän saisi luvan häipyä lähettyviltäni, ratikka lähti. Ei eteen eikä taaksepäin, vaan sivuttain mäkeä alas, mutta se kuitenkin nousi ylös, vieden kaikki luokkatoverini mennessään. Sanoin pojalle että saa luvan syyttää itseään kun ei mennyt ratikkaan, ja jätin hänet oman onnensa nojaan.

Lähdin taas kerran hakemaan pyörääni, mutta matkalla eksyin hotelliin. Siellä kyselin erinäisiä kysymyksiä ja niihin vastasi minulle hanakasti eräs kääpiö, joka tuntui omistavan hotellin. En saanut hänen vastauksista loppujen lopuksi selvää, joten hotellille kokoontunut ryhmä joutui kertomaan minulle, mitä sanottavaa hotellin omistajalla oli.

Jostain kumman syystä vuokrasin norsun syntymäpäiväkutsuilleni ja lähdin kiertämään kaupunkia siskoni kanssa. Kansalaiset olivat kauhuissaan norsusta, mutta minä ja siskoni vain naureskelimme.